Annien novelli: Meikittä hetken kerran

1. päivä

Herään puhelimen sointiin klo 05:49. "Oot sie tulossa?" kysyy työkaverini Hanna suloisella äänellään. Toisiin aamuherätykset eivät taida vaikuttaa samalla tavalla kun minuun, mietin raakkuessani takaisin, että nukuin pommiin ja tulen perästä. Minun piti mennä Hannan kyydissä.

Töissä pitäisi olla 06:00. Aikaa meikkaamiselle ei siis jää ja heitän vaan ensimmäiset tielle osuvat vaatteet niskaan ja juoksen - farkut, turkoosi t-paita ja sama beige huppari kuin edellisenä päivänä, .

Töissä mieleni tekisi kahvia, mutta pyyhällän kahvihuoneen ohi suoraan työpisteelleni ulkovaatteet päällä. Matkallani välillä oikalle ja välillä vasemmalle kipittelee muita työntekijöitä kärryineen, joissa he työntävät mainoksia tai postia. Aamut postilla ovat aina kiireisiä. Tervehdin työkaveriani Arttua, joka on jo alkanut heitellä mainoksia hyllyyn. Vuodessa olemme ehtineet kehittää välillemme ystävällisen kettuilusuhteen. Minä jaksan esitellä hänelle jokaisen söpöisen suloisen lutuisen kissimirrikortin ja hän pyörittelee silmiään ja huokailee teatraalisen syvään. 

En jaksa edes muistaa meikittömyyttäni istuessani heittelemässä kirjeita oikeiden katujen hyllyyn. Jossain vaiheessa vaihdan työpistettä ja hommaa. Heittelen ensimmäisen lohkon lehdet ja kirjeet valmiiksi tuskallisella kahvittomuuden siivittämällä hitaudella silmät vielä unihiekassa. Toivon hiljaa mielessäni, etten vahingossa työnnä mitään väärään hyllyyn. jolloin Niko-Petterin hartaasti odottama Aku Ankka löytyy naapurin Martan laatikosta.

Teen lohkon alasoton valmiiksi jakajaa varten, eli laitan postit pinoon oikeassa järjestyksessä, ja lähden "nauttimaan" aamukahvia. Ideana on, että työtahtini nopeutuu ainakin 50 prosenttia kofeiinin avittamana. Täytän isohkon kisulimukini puolilleen kahvia, heitän maitoa sekaan tarpeeksi, jotta kahvi ei ole liian kuumaa ja kumoan sen alas hädin tuskin hengittämättä. Käyn myös vessassa ja vihdoin olen hieman utelis siitä, kuinkahan tummilta silmänaluseni mahtavat näyttää - tummat silmänaluset ovat suurin ongelmani.

Tunnin pommiin nukkuminen on ilmeisesti auttanut asiaa, sillä tilanne ei ole paha. Leuassani näkyy muutama vahvasti punainen näppylä ja näppylöiden läikittämä iho jatkuu leukaluun alla, mutta ei varsinaisesti pistä silmään. Otsallani ja poskillani iho näyttää tasaiselta ja terveeltä, joskaan ei ihan yhtä tasaväriseltä kuin meikkivoiteen kanssa.

Silmäni näyttävät ehkä pullakammilta kuin yleensä, koska niistä puuttuu luomivärivarjostus, eikä kehystämässä ole edes ripsiväriä. Hieman haljakka look, mutta näytän mielestäni ihan hyvältä ja normaalilta, jos nyt en ihan kauniiltakaan.

Palaan tekemään töitä ja jollain tasolla mietin, mitä tutummat naamat mahtavat ajatella siitä, että näytän erilaiselta kuin normaalisti, mutta enemmän ajattelen oikeiden lehtien saamista oikeille hyllyille, ja Oriflamen kuvastoa käsitellessäni alan pohdiskella Oriflame-edustajan hommaa, mikä imaiseekin ajatukseni täysin. Olisikohan Avon sittenkin parempi? Päätän tiedustella muiden kauneusbloggaajien mielipiteitä näistä merkeistä.

Saan päivän ensimmäisen työvuoron hommat loppuun vihdoin puoli yhdeltä ja suuntaan kotiin kirjakaupan kautta. Kauppakeskuksessa vastaan tulee siellä täällä nättejä tyttöjä, ja oma naamani alkaa tuntua homssuisemmalta kuin töissä. Kirjakaupan myyjä on kuitenkin oikein mukava ja hyvä asiakaspalvelija, kun pyydän uutta jäsenkorttia, ja jälleen unohdan, että olen tänään nuhruisempi, kuin mikä on minulle tavanomaista.

Menen kotiin ja otan jääkaapista lounaaksi edellisenä iltana tekemääni tonnikala-katkarapusalaattia. Nami. Syötyäni laitan videon läppärille konvertoitumaan editoitavaan muotoon ja uppoudun ostamaani kirjaan sohvalla, turkoosin fleece-huovan alla pötkötellen. Ulkona on ihanan kirkasta ja huovan alla mukavan lämmin. Täydellisen mukavuuden ainoana haittana on, että sohvasta puuttuu yksi sohvatyyny. Kissa näet otti sen toiseksi pissipaikakseen kiimoissaan. Luojan kiitos, saimme sen lopulta leikkautettua. Hani maukaisee minulle olkkarin lattialla istuen. Minä maukaisen takaisin äänekkäästi, jolloin se jää tuijottamaan minua hämmentyneenä. Hämmennyksestä toivottuaan se yrittää udestaan kertoa minulle, että tylsä kirja, leikitään. Raahasin tämän tupsullisen tikunkin tähän ja sylkäisin jalkojesi juureen, jotta sinä tyhmä ihminen tajuat, mistä on kyse. Jatkan lukemista ja kissan ilme menee happamaksi.

Tuntia ennen toisen vuoron alkua harkitsen meikin laittamista, mutta toisaalta kaikki ovat jo nähneet minut tänään ilman, ja kirja on hyvä. Luen viime hetkeen asti ja harpon toista kertaa samana päivänä ulos töitä kohti tuli hännän alla.

Iltavuoron työkaverini, minua muutaman vuoden nuorempi Helka ilmestyy paikalle vaihteeksi meikanneena. Yleensä meillä menee toisinpäin. Hän näyttää todella nätiltä, ja mietin, kuinka vähällä meikkimäärällä saa paljon aikaan verrattuna siihen, kuinka paljolla minä yleensä teen. Työvuorojen paljouden ja aikaisuuden vuoksi olen kylläkin tehnyt aikamoisia pikameikkejä viime aikoina. Se varmasti auttaa henkistä minääni peiliin katsoessa tällaisena täysin meikittömänä päivänä, sillä jos olisin harpannut suoraan normaalista määrästäni meikittömyyten, fiiliset olisivat epäilemättä olleet epävarmemmat.

Kello on suunnilleen kuusi illalla, kun työnnämme postia täynnä olevia rullakoita kohti rekkoja työpäivämme lopuksi. Mieleni tekee vetää huppu päähän ja hiukset silmille, kun kaikki miespuoliset kuskit ovat rullakoita vastaanottamassa. Fiilikset ovat samat kuin kauppakeskuksessa. Koen itseni homssuiseksi. Se siitä "minä meikkaan itseäni, en miehiä varten" uhoamisesta.

Piipahdamme vielä kotimatkalla Tokmanilla, jossa suuntaan ihmettelmään kosmetiikkaosastoa. Tietysti. Appelsiinimehua lukuunottamatta minulla ei ole asiaa kauppaan, joten ihastelen halpoja shimmerluomiväripaletteja. Sormeni syyhyää swatchailemaan, mutta testeriä ei ole. Tällä hetkellä en välitä hevon kukkua meikitömyydestäni. Aika sama, ollaan vaan Tokmannilla. Nämä ihmiset eivät tunne minua, eivätkä tiedä, miltä minun pitäisi näyttää.

Olen valmis menemään sänkyyn (lukemaan) jo puoli kymmeneltä, ja ihastelen Vilille ääneen sitä, ettei tarvitse muuta kuin pestä hampaat. Sujahdan vasta vaihdettujen vuodevaatteiden väliin Twilight-peiton alle. Meidän peittomme eivät - yllätys yllätys - tällä hetkellä matchaa.

2. päivä

Vili herättää minut vähän seitsemän jälkeen, jotta voin viedä hänet töihin. Vetäisen yöpukuni päälle farkut ja toppatakin ja löntystelen kipeää jalkaani varoen portaat alas ja pihan poikki autolle. Mitä enemmän käytän vasenta jalkaani, sitä kipeämmäksi sen pohja tulee. Aamuisin nukkumisen jälkeen ja iltaisin käytön jälkeen se on aina pahimmillaan.

Paleltuani unenpöpperössä matkalla postille ja takaisin palaan kotiin, keitän kahvia ja syön aamupalaksi pari viipaletta limpukkaa. Luen taas vähän kirjaa, katson pari YouTube-videota ja alan editoida uutta videota. Pari tuntia hujahtaa ohi ja kiiruhdan kuntosalille viisi minuuttia myöhässä. Ystäväni Vilma on jo crossaamassa. Tykkään siitä, että iho saa salilla meikittömänä hengittää ja hikoilla vapaasti, mutta kyllähän naama mielestäni näyttää paremmalta salin lukuisista peileistä, jos siinä on meikkiä, kuten silloin, jos menen vasta illalla.

Teen istumakyykkyjä ja pystysoutuja (luulisin, että niitä) ja katselen samalla kehoani epävarmana peilistä. Kasvoni alkavat kehitellä tomaatinpunaista väriä pintaan. Suutun itselleni pommiin nukkumiseni ja myöhästymiseni vuoksi, ja saan sopivan aggreboostin saliharjoitteluun.

Olen parhaillaan tekemässä hauiskääntöjä, edelleen tuimana, kun läheiselle laitteelle tulee keski-ikäinen, ruskettunut, kalju ja lihaksikas mies punaisessa hihattomassaan. Pitäessäni taukoa huomaan hänen katsovan minun suuntaani. Katson takaisin ja hänen ilmeensä tulkitsen joko, että "nän-nän-nää läski" tai jotain perverssiä, en osaa päättää. Lisään hieman painoja ja teen toisen sarjan ja kun lopetan, tilanne jatkuu. Olen valmiiksi niin pahalla päällä, että mieleni tekee tintata tyyppiä. Sen sijaan menen raportoimaan tästä Vilmalle, jolloin oloni paranee. Räyh! nyt kuitenkin.

Kotiin palatessani olen jo rauhottunut, mutta tein ehdottomasti tehokkaan treenin pahantuulisuuteni vuoksi. Tajuan, että minulla on vielä pari tuntia aikaa ennen töitä, ja eteeni tulee dilemma: ehtisin hyvin meikata, mieleni tekee meikata, käteni syyhyävät siveltimieni pariin, kun aikaa kerran on - mutta toisaalta minulla on tämä koe hyvällä vauhdilla. Mitä teen?

En sit malttanu olla meikkaamatta...

 Toisinaan joku sano: "miten sä jaksat aina meikata?". Minä kysyn: "miten sä maltat olla meikkaamatta?"

Silmämeikki: Too Faced Heaven kulmaluulla, Too Faced Soulmates liikkuvalla luomella, IsaDora Matte Chocolates -paletista ruskea luomivaossa, ripsivärinä Maybelline Rocket Volume, kulmakarvoissa e.l.f.:in kulmageeli.
Poskipuna: L'Oreal Glam Bronze Blonde Harmony.
Huulilla: Wet n Wild Fergie-kokoelman (tulossa myyntiin huhtikuussa) neonpinkki megalast liquid lip color Click on My HyperPink.